Teleportti vuoteen 2023

 Siitä on jo vuoden päivät kun viimeksi tänne kirjoittelin. On ollut niin paljon kaikenlaista, että energiaa ei ole vain tänne asti riittänyt.

Mitähän on tapahtunut? Olen ollut kohta kihloissa vuoden, olen ollut samassa työpaikassa jo reilun vuoden. Koulusta valmistuin kesällä 2021. Täytin elokuussa 25 ja Aurora täyttää kohta 6 vuotta ja menee syksyllä eskariin.

Mitä minulle kuuluu? 

No tällä hetkellä tosi hyvää. Totta kai väsyttää paljon kun on talvi. Kesäsin on jotenkin paljon virkeämpi kun valoa on enemmän. Niin ja sain ulosotosta kaikki maksut maksettua tuossa loka-marraskuussa eli yksi asia pois mielenpäältä. Whupii!

Kevättä kohti mennään, ensimmäisenä olisi Auroran synttärit huhtikuussa ja siitä sitten kesään. Katotaan jaksako sitä ennen kirjotella mitään vai jääkö tää taas tähän. Omien voimien mukaanhan sitä pitää mennä. Jos tästä kirjottamisesta tekisi pakkopullaa niin ei se olisi enää kivaa. Sitä nauttii asioista kun niitä saa tehdä silloinko haluaa ja kykenee. 

~Laura~

Projektia projektin perään

 En tiedä yritänkö vältellä vastuuta siivoamisesta ja muusta vai onko mulla aivan liian paljon aikaa kuluttaa aikaani kaikkiin erillaisiin projekteihin.

Ensimmäisenä projektina aloin virkkaamaan pakastimen päälle kivan väristä tablettia kun kaupasta ei löytynyt mieleistä. 
   Näin alkutiedoksi, osaan virkata mutta en todellakaan osaa lukea ohjeita. Selailin alkuun kuitenkin internettiä, josko sieltä löytyisi jokin todella helppo ohje. Se oli täysin turhaa koska en ymmärtänyt niistä ohjeista yhtään mitään.

Aloin sitten vain virkkaamaan kun sain ostettua langan ja virkkuukoukun. Siinä virkatessa sitten ihan summamutikassa tein jotakin ja laskeskelin kierroksia tai ainakin yritin. Viikonpäivät taisin sitä virkata joka päivä enemmän ja vähemmän. Kun sain sen valmiiksi tuli siitä parempi kuin olin osannut odottaa.

Lopuksi laitoin vielä hapsuja reunoilla, että työstä tulisi hieman isompi.

Toisena projektina aloin sitten rappaamaan ja maalaamaan eteis-keittiö käytävää jonka tapetti oli varmaan vanhempi kuin Urho Kekkonen. Tapettien repiminen oli tosi työlästä ja hidasta puuhaa ja kädet olivat tosi kipeät. Kun olin saanut tapetit revittyä maalasin seinät maalarin valkoisella, koska asunto jossa asun on kuitenkin vuokra-asunto ja ei tänne kehtaa mitään räikeitä värejä laittaa.

Tässä teille vähän kuvia seinistä kun niitä rappasin ja kun olin saanut maalattua seinät. Ainakin tuosta käytävästä tuli paljon valoisampi ja kutsuvampi kuin se mitä se oli ennen. 

Tapetin alla oli tosiaan tuommoinen sinivalkonen maali. Eikä mitään hajua että miksi. Ja tästä kuvasta näkee että seinä on ollut myös tuommoinen persikan värinen.

Maalaamis projektiin meni vähän reilu viikko, mutta kyllä se kannatti. Lisää kummasti asunnon viihtyvyyttä, kun se on edes vähän enemmän tällä vuosisadalla. 

Kolmannen projektin aloitin vasta. Haluan olohuoneen pöydälle hempeän värisen kaitaliinan, enkä ole taaskaan löytänyt kaupasta sopivaa joten päätin, että teen sen itse. Katsokaan kuinka kauan tässä projektissa menee.

~Laura~

Ystävänpäivä 14.2.2021

 Taas on se aika vuodesta kun suurin osa ihmisistä miettii mitä ostaisi sille rakkaalleen tai muulle lähimmäiselleen. Onko kaikki kortit lähetetty ja suklaat ostettu. Mitäpä jos hän ei tykkää suklaasta tai kukista.
 

Mitäpä sillä on väliä. Ajatus on aina kaikessa tärkein. Oli se sitten suklaata, kukkia, kortti tai vaikka vähän kalliimpi ostos.

Itselläni on neljä vuotias tyttö ja hän jo osaa hieman askarrella niin mikä on paras tapa viettää lapsensa kanssa aikaa kun tehdä jotain yhdessä. Teimme siis Auroran kanssa ystävänpäivä kortit lähimmäisille. Se oli ihan hauskaa. Kun oli suunnitellut jo helpot kortit joissa lapsi voi olla mukana paljon.

Tässä hieman kuvia minkälaisia kortteja teimme.

 

Sydämmet kortteihin tehtiin painamalla. Aurora valitsi itse minkä väriset pallot ja piippurassit kortteihin tulee. Minä sitten liimasin ne kuumalimalla koska ei ne olisi normi liimalla pysyny.

Lopuksi tietenki kirjoteltiin päivämäärä, toivotukset ja nimet korttiin. Omasta mielestäni näistä tuli ihan kivan näköset.

Samalla kun kirjoittelin kortteja niin Aurora vähän väritteli värityskirjaa, jonka hän muistaakseni sai joulupukilta jouluna.

P.s. Muistakaa vaikka virtuaalisesti muistaa niitä lähimmäisiänne.

~Laura~

Kuollut blogi, onnistuuko elvytys?

 Siitä on kohta kolme vuotta kun viimeksi sain aikaiseksi tekstiä. Silloin opiskelin ensimmäistä vuotta matkailupuolella. Nyt minulla on menossa viimeinen vuosi sitä alaa ja keväällä saan siitä paperit kouraan.

Muistaakseni blogini kuoli, koska en saanut enää inspiraatiota kirjoittaa. Se oli sitä aikaa kun suuri asioista oli tapahtumassa. En tiedä saanko nyttenkään kirjoitettua paljon, mutta en ota tästä stressiä.

Stressin aiheita on ollut paljon ja olen ollut sen takia aika väsynyt. Nyt pikkuhiljaa onneksi alkaa helpottamaan. Minulla on ihmisiä ympärillä joihin voin turvautua ja lapsi auttaa jaksamaan, vaikka hänelläkin on kova uhma päällä.

Näiden vuosien aikana on ollut mukava huomata kuinka olen kasvanut ihmisenä. Koti alkaa pysymään puhtaana, raha ei mene kokoajan johonkin turhuuksiin ja olen saanut todella paljon tehtyä itsenäisesti koulutehtäviä.

Vuosi 2020 oli kyllä todella opettavainen vuosi kaikinpuolin. Erillaiset oppimistyylit tulivat tutuiksi ja oli pakko opetella itselle uusia tapoja oppia, että sai tehtäviä tehtyä. Ihmisiä näki paljon vähemmän, mutta oppi arvostamaan niitä harvoja ihmisiä joita näki silloin tällöin. Oppihan sitä myös arvostamaan sitä oman kodin rauhaa ja turvaa. 

Toivotaan että vuosi 2021 olisi parempi kaikin puolin. Pysytään kaikki terveinä ja hyvinvoivina. Teksti oli lyhyt mutta tiivistää aika hyvin miten mulla menee. Kuvia minulla ei ole nyt valitettavasti, mutta tarviiko niitä aina ollakkaan.

~Laura~

Kiitollinen, Siunattu & Onnellinen

Viimeinen postaus meidän Pietarin reissusta tulee tässä!
Olisin kirjoittanut tämän postauksen jo eilen, mutta junassamme ei ollut kunnolinen netti joten kirjoittaminen siirtyi tähän päivään (Lauantai).


Torstaina tosiaan lähdimme n. klo 11 liikenteeseen hotellilta. Päivän plääninä oli kiertoajelu/nähtävyyksien näkeminen.

Näimme todella paljon erillaisia nähtävyyksiä ja historiallisesti tärkeitä rakennuksia ja nähtävyyksiä. Kaikista ei kerennyt saada kuvaa ja tietoa oppaaltamme tuli niin paljon että kaiken sulattamiseen menee aikaa.

Aluksi mietin että oppaallamme on joku "lunttilappu" kun hän puhui koko ajan, muisti kaikki vuosiluvut ja kuka oli mikäkin. Mutta ei! Hän muisti kaiken ulkoa. Jos en nyt aivan  väärin muista niin Venäjällä oppailla on joka vuosi koe, jossa heidän osaaminen ja muistaminen testataan.

Tässä teille vähän kuvia niistä nähtävyyksistä mitä näimme. (En muista näiden paikkojen nimiä, koska englannin kieleni ei ole niin hyvä että muistaisin suomeksi mitä ne olivat)

Yhden aikaa kävimme syömässä lounaan. Se oli oikeastaan ihan hyvää. Ensin saimme salaatin, sitten kanakeiton. Luulin että se kanakeitto olisi pääruoka, mutta ei ollut. Siitä seuraavana saimme jonkin kanaruoan. Siinä oli friteerattu? kanaa ja keitettyjä vihanneksia. Tää viimeisin ruoka ei ollut kovin omaan mieleeni, mutta onneksi se kanakeitto täytti vatsaa jo niin paljon että ei haitannut.

Kiertoajelumme loppui n. klo 16. Tämän jälkeen meillä oli vapaata.

Käytiin siinä lähellä olevassa kauppakeskuksessa, niinkuin joka päivä. Löysin kaikkille tuliaiset.

Loppuillan otin itse sitten lepoa huoneessa, koska jalkani olivat ihan kuolleet päivän kävelystä.

Tähän loppuun haluan sanoa että olen KIITOLLINEN siitä että uskalsin lähteä tähän reissuun ja myös siitä että koulumme antoi siihen mahdollisuuden. Myös venäjän verkosto oli suuri mahdollisuuden antaja.

Olen SIUNATTU niistä uusista ystävistä jotka matkalla sain. Kiitos teille jotka teitte tästä reissusta ikimuistoisen.

ONNELLINEN olen siitä että selvisin reissusta. Huonosta kielitaidosta huolimatta ja siitä että pääsin turvallisesti kotiin oman perheeni luo. Olen myös onnellinen niistä muistoista jotka loimme tällä reissulla.

Kiitos!

~Laura~

Miten tää aukee?

Tämä päivä oli kyllä muita paljon helpompi.

Aamulla lähdimme puoli kymmenen aikaan liikenteeseen ja suuntanahan meillä oli jälleen kerran metro. Menimme tänään melkein yhden metro linjan pääteasemalle, joten matka-aika oli hieman pidempi kuin muina päivinä.

   Menimme kaupungin laidalla sijaitsevaan kouluun. Se muistutti aika paljon jo suomen kouluja, lukuun ottamatta sisäänpääsyllä sijaitsevaa turvatarkastus porttia. Ulkovaatteet veimme narikkaan, paitsi että emme saaneet numeroita vaan saimme itse viedä takkimme naulakkoon.

Kun olimme saaneet jättää takkimme naulakkoon ja olimme käyneet vessassa jatkoimme matkaa luokkahuoneeseen.
   Luokkahuoneessa meitä odotti U:n mallinen pulpetti rivistö. Jouduimme hetken aikaa odottamaan että opettajat saapuivat luokkaan, jonka jälkeen opettajat esittäytyivät meille ja meidän tuli esitellä itsemme (nimemme ja tulevaisuuden ammattimme).
 

Ensinmäiseksi meillä oli Venäjän oppitunti, jossa puhuttiin verbistä. Kaksi oppilasta olivat valmistaneet meille powerpoint esityksen ja toinen heistä oli opetellut jopa puhumaan suomea. Tehtävänämme oli täyttää englanniksi sanaristikko, joka piti sitten suomentaa.

Seuraavaksi meillä oli matematiikan tunti, jossa jakauduimme istumaan niin, että joka toinen oppilas oli suomalainen ja joka toinen venäläinen. Meidän tuli tehdä tehtäviä, jossa testattiin päättely kykyä, ei niinkään matemaattisia kykyjämme.

Viimeisenä  ja ehkä mielenkiintoisimpina tuntina, meillä oli fysiikkaa. Venäläiset oppilaat olivat valmistaneet meille esityksiä. Sokeripitoisuuden vaikutus -> sateenkaari esitys. Kananmuna pulloon palavan paperin avulla, soodalla ja viinietikalla ilmapallon täyttäminen sekä sooda + viinietikka = kaasulla kynttilöiden sammuttaminen.

 Kun esitykset olivat päättyneet ja kiitos/tuliais karkit jaettu niin pienen tauon jälkeen menimme syömään koulun ruokalaan johonka meille oli katettu kolmen ruokalajin ruoka jonka maut jakoivat mielipiteitä.

Minun mielstäni venäläinen kouluruoka oli todella hyvää. Vaikka pahalta tuntuu sanoa niin tämän päivän kouluruoka on ollu tämän koko reissun paras ruoka tähän mennessä.

Meidän varinainen ohjelmamme loppui koulu lounaaseen. Sen jälkeen meidän porukka erkaantui kukin omille teilleen.

Minä ja muutama muu suuntasimme takaisin metrolle ja lähelle hotelliamme. Menimme muutaman kaverin kanssa kauppakeskukseen pyörimään, mutta en löytänyt oikein mitään vaikka se paikka onkin suuri.

Jossain vaiheessa tulimme takaisin hotellille.

 Hetken hotellilla oltuani lähdin uudestaan kauppakeskukseen ja tällä kertaa löysinkin jotain, en kyllä itselleni vaan tyttärelleni. Siellä kiertelyn jälkeen haimme ruokaa ja tulimme takaisin hotellille.

Loppu ilta onkin mennyt raporttia ja blogia kirjoittaessa...ja ehkä hieman viiniä maistellessa.

Kohta taitaa vain kutsua sänky kun aamulla on kuitenkin herätys.

Joten kiitos kun luit!

~Laura & Janina~

Niin mikä metro?

Jos eilinen oli mun mielestä toiminnan täyteiten ja vauhdikas niin mikähän tämä päivä on si ollu.

Aamulla tosiaan herättiin ja lähettiin aamupalalle. Täytyy kyllä sanoa että on ikävä suomen hotellien aamupaloja. Tässä aamupalassakin saattoi olla vain se että en ole tottunut sen tapaiseen ruokaan, mutta se miten ne aamupalat oli järjestelty oli kyllä ihmeellinen. Sai moneen kertaan miettiä että missä on mitäkin.

Aamupalan ja aamutoimien jälkeen kokoonnuimme hotellin ala-aulassa. Siitä sitten lähettiin koko konkkaronkka kohti ensimäistä metro seikkailua. No loppujen lopuksi nää metrot on aika yksinkertaiset. Ainakin täällä. Pitää vaan seurata värikoodia ja katsoa mikä on sen raiteen päätepysäkki niin selviää jo oikeaseen paikkaan.

Ihan ensimäisenä kävimme eräässä koulussa, joka ei ulkoapäin eikä kyllä sisältä päinkään näyttänyt yhtään koululta, mutta kyllä siellä oppitunteja pidettiin.

Me menimme erääseen luokkaan jossa oli pulpetin laitettu semmoiseen soikeaan muotoon. Joka toisella penkillä istui suomalainen ja joka toisella penkillä istui venäläinen.

Meille annettiin siinä semmoinen A4 kokoinen lappu jossa oli kysymyksiä. Nämä asiat meidän piti selvittää siitä vierellä istuvalta henkilöltä. Aluksi se hieman jännitti että mitenkähän tässä pärjää, että alkaako sitä vain sönkkäämään jotain ihan omiaan. MUTTA! Ei se ollutkaan niin kamalaa. Oikeastaan se oli tosi hauskaa ja yllätyin siitä kuinka paljon sain selvää asioista ja siitä että tää toinen osapuolo sai mun puhumisestani selvää.

Siinä hetken toistemme kanssa juteltua meidän piti kaikille esitellä tämä vierustoveri jonka kanssa oli ne lapun asiat käyneet.

Ai niin veimmehän me tosiaan tuliaisiakin! Oli jotain pastilleja? ja sitten suklaata. Saimme myös heiltä lahjan. Itse sain TODELLA hyvää appelsiini täytesuklaata.

Koulu käynnin jälkeen siirryimme syömään. Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen että oon todella nirso. Tämän päivän lounas ei todellakaan ollut minun makuuni, mutta aika moni siitä tuntui tykkäävän. Suurin järkytys siinä paikassa missä kävimme oli se että he eivät tunteneet käsitystä MAITOKAHVI.. jäipähän kahvikin juomatta.

Lounaan jälkeen taaplailimme pienen matkan seuraavaan kohteeseen joka oli Sokos Hotel. Siinä mitä olen suomen hotelleita nähnyt niin tää kyllä vei pisteet kotiin siinä. Kaikki oli suurta ja isoa. Sen hotellin ruoka-alue ja hyvinvointi alue olivat vanhassa rakennuksessa ja siinä ympärillä oli se uusi rakennus. Asiakaspalvelu oli siellä hotellissa omasta mielestäni todella hyvä ja asiallista.

Kun olimme hotellin kiertäneet ja kokontuneet sokos hotellin ala-aulassa niin suurimman osan tiet erkanivat. Toiset lähtivät kävellen hotellille ja toiset taas metrolla.

Loppusanoiksi voisin sanoa että jaloista huomaa kun on oikeasti kävellyt paljon(tai vaan on huonot kengät) mutta jos yhtä rakkoa ja kipeitä jalkapohjia ei lasketa niin tää päivä on ollut aivan mainio!

Kiitos kun luit!

~Laura~